Tervetuloa Survival Instinct -roolipelin foorumille!

Survival Instinct, tai kotoisammin SURVI, on post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva suomalainen foorumiroolipeli, joka keskittyy eloonjääneiden selviytymistaisteluun elävien kuolleiden valtaamassa maailmassa. Pelitapahtumat käynnistyvät Philadelphian kaupungissa, Yhdysvalloissa, mistä hahmojen matka joko jatkuu tai ei jatku pelaajien ja hahmojen tekemien valintojen perusteella.

Perinteisen sosiaalisen vuoropelaamisen lisäksi SURVIssa on tarjolla ylläpitojohtoista juonellista tarinaa, jonka etenemistä tukevat niin ajoittaiset juonipäivitykset kuin säälimätön Kohtalon Kourakin. Kukapa ei haluaisi tiirikoimistaidon oppineista zombeista tai yllättäen kesken pakomatkan puhjenneesta autonrenkaasta lisäjännitystä hahmonsa elämään!

Peruspelaamisen ja juonivetoisen pelaamisen ohella käytämme myös betatestausvaiheessa olevaa Tutustu hahmoihin pelien kautta -metodia, joka on juuri sitä, miltä kuulostaa. Hahmoesittelyissä ei siis liittymisvaiheessa kuvailla muuta kuin hahmon ulkonäköä ja hahmosta välittyvää yleisvaikutelmaa - kaikki muu nimestä, iästä, taustasta, persoonasta ja mistä tahansa muusta on niin kanssapelaajien kuin muiden hahmojenkin selvitettävä pelaamisen kautta.

Tutustu kaikessa rauhassa infoihin ja sisältöihin ennen mahdollista liittymispäätöstä. Jos jokin askarruttaa, ylläpitoon saa helposti yhteyden vierasboardin kautta.

Ikärajoitus K16


Pages: (2) 1 2  ( Go to first unread post ) Closed Topic
Uusi ketju
Uusi äänestys

 We aren't that different, Sovittu peli
Faron
 Posted: Mar 16 2014, 11:30 PM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




We aren't that different
13. syyskuuta 2013 / Yliopiston läheisyydessä
Faron + Jasper


Ruskea rinkka oli jälleen ääriään myöden täynnä, tällä kertaa ruokaa ja muita tarvikkeita, jotka olivat miehen käsiin päivittäistavarakaupasta jääneet. Kuten apteekkikin, myös kauppa oli ollut täysi sekasorto, mutta sieltä oli löytynyt sittenkin myös jotain syömäkelpoikseksi tulkittavaa. Miehen kassi oli niin täynnä valmiiksi kypsytettyä, vanhaa lihaa, kun hän oli vain löytänyt. Yllään Faronilla oli edelleen samat vaatteet kun eilenkin, kenkiä vain korvasi hänen uskollisesti jo vuosia palvelleet maiharinsa, ja pidemmän puoleiset hiukset oltiin sullottu ohuen, mustan pipon sisään. Valkoinen hihaton oli verinen, kiitos kaupan muiden 'asiakkaiden'.

Paluumatkaa asuntolalle, jossa Nika odottaisi kissoineen, ei ollut enää paljoa jäljellä, mutta jokin karmi hänen selkäpiitään: reissu oli sujunut yllättävän kivuttomasti, eikä hänen ollut tarvinut ampua kun kaksi laukausta haulikollaan, joista kumpikaan ei ollut houkutellut paikalle lisää zombeja. Katu oli kuten kaikki muutkin kadut: täynnä kuolleita ja autoja. Toiset kuolleista olivat oikeasti kuolleita, toiset taas seisoivat kahdella jalalla tuijottaen tyhjyyteen. Muutamat repivät auki jotain... tunnistamatonta asiaa, ja Faron toivoi sen olevan vain joku eläin. Kasa lihaa, verta ja sisäelimiä oli tosin niin revitty ja levitelty, että joku olisi voinut väittää sen olleen joskus kaunis nainen, vaikka totuudessa se olisi ollut lehmä.

Askel toisensa perään hän oli lähempänä yliopistoa. Sen korkeimmat rakennukset näkyivät tänne asti, vaikka oikeasti matkaa oli vielä ehkä puoli kilometriä, ellei hieman ylikin. Mies ei uskaltanut ajatella, että kohta kaikki olisi ohi. Positiivinen ajattelu, hän toisti itselleen.

Viereisen kerrostalon ikkunasta kuului vaimea laukaus ja särkyvä ääni, joka sai miehen katseen salamana kohti tätä. Parahiksi hän ehti nähdä, kuinka ikkunasta putosi ruumis, roikkuen ilmassa velttona ilmavirran vietävänä. Oli vaikea sanoa, oliko tuo kuollut hetki sitten, vai oliko joku ampunut juuri zombien. Tällöin se tarkottaisi muitakin eloonjääneitä! Riemua ei kestänyt kahta sekuntia kauempaa, kun eloton ruumis pamahti kadulle hylätyn auton kattoon, saaden auton varashälyttimen huutamaan kuin heikkopäinen. Miehen silmät olivat pullahtaa päästä, kun hän tajusi missä kusessa olikaan. Katse kääntyili suunnasta toiseen, hänen kuullessaan kaikkialta niiden raivostuneita ääniä.

Ruumis auton katolla valui kirkasta verta, ja lopulta pistooli putosi tuon käsistä, kuin kieroutuneena vitsinä. Toisen oman käden kuolema tulisi varmasti maksamaan myös Faronin hengen. Kaksin käsin hän puristi haulikkoaan, haistattaen pitkät positiiviselle ajattelulleen.
PM@
^
Jasper
 Posted: Mar 17 2014, 10:35 AM
Lainaa









omatuntona kiikku




Tämä kaupunki oli muuttunut irvikuvaksi. Entinen suurkaupungin loisto oli vain kasa epämääräistä mujua, jolle häikäilemättä naurettiin, jota häikäilemättä pidettiin pilkkana. Jos joku olisi tämän ennustanut aikoinaan, oltaisiin hänet pistetty lukkojen taakse mielisairaalaan ja syötetty parit pillerit aamuin illoin. Kun kaaos olisi sitten tapahtunut, kukaan ei olisi enää muistanut häntä. Tai jos olisi, olisi asia ollut ehdoton tabu. Oltaisiin ehkä kuiskailtu, etkö muista sitä, kun hän sanoi, että näin tulee käymään?

Mutta kuka tiesikään, jos asia olisikin näin. Jasper tykkäsi leikkiä mielensä kanssa, vaihtoehdoilla. Todellisuudessa hänellä ei ollut minkäänlaista ideaa, miksi näin oli käynyt. Jos tässä jotain kuitenkin todistettiin, niin se, että Jumalaa ei ollut olemassa. Se oli ainut päätelmä, minkä Jasper oli tosissaan tehnyt. Muuten hän hyväksyi asiat niin kuin ne olivat. Saastaiset kadut täynnä ruumiita ja verta. Rikkoutuneet talot, reheivöityneet kasvit. Autiota älyllisestä elämästä. Ehkäpä joku oli silti sanonut, että kuolleet nousisivat vielä jonain päivinä haudoistaan ja jatkaisivat kävelyä maanpäällä, himoissaan. Maailman loppu, vai kenties maailman puhdistus?

Mustat maiharit olivat olleet melkein uudet, kun Jasper oli kiskonut ne kuolleelta mieheltä ja vetänyt jalkaansa. Juuri lankatutkin, lähes häiritsevän puhtaat. Ensimmäinen rämpiminen ruumiskasojen keskeltä oli kuitenkin tehnyt kengille tehtävänsä. Nahka näytti kärsineeltä, eikä kengät narisseet enää kuten aluksi. Tärkeintä kaikessa, ne olivat kuitenkin muotoutuneet jalkoihin lähes täydellisesti. Harmaan hupparin hihat oli vedetty ylös ja selässä oli musta reppu. Selän puolella keikkui myös rynnäkkökivääri, jonka kantohihna meni vasemman olkapään ylitse niin, että se olisi tarvittaessa ollut helppo vetäistä suoraan ampuma-asentoon. Oikealla puolella lantiota oli pistooli. Housujen taskut myös pullottivat epäilyttävästi. Jasper oli lähes varpaista hampaisiin aseistautunut.

Jasper oli lähtenyt tavanomaiselle kävelymatkalleen, mutta poikennut reitiltään hiukan. Hän ei jaksanut kiinnittää huomiota seisoviin ruumiisiin, sillä nuokaan eivät huomioineet häntä erityisemmin. Joku saattoi örähtää, tai miksi noita ääniä nyt halusikaan kutsua, ja lähteä raahautumaan perään, mutta jäi usein säälittävän helposti jälkeen. Tässäkään matkassa ei jälleen tänään olisi ollut mitään erityistä, jos ei joku juuri sinä päivänä ja sillä hetkellä olisi päättänyt lopettaa elämäänsä. Särkyvä ääni, jota seurasi tömähdys ja tätä valtava meteli - auton varashälytin. Kaikki tuo tapahtui vajaa 100 metrin päässä. Jasper olisi luultavasti kääntynyt vain kannoiltaan, sillä ei halunnut aivan noin montaa, raivokasta ruumista kimppuunsa, mutta hänen katseensa osui johonkin muuhun. Haulikkoa pitävään ruumiiseen. Kyseessä ei kuitenkaan tainnut olla ruumis?
"HEI!"
Oli vaikeaa saada ääntänsä kuulumaan raivokkaiden eläimellisten äänten ja varashälyttimen kimakan mölyn seasta, mutta Jasper toivoi tuon seisoskelevan pölvästin kuulevan hänet. Mies ei jäänyt kuitenkaan paikalleen, vaan lähti juoksemaan toista kohti. Kuka idiootti jäi vain seisomaan paikoilleen? Tähän kaikkeen oli kulunut kymmenisen sekuntia, eikä ruumisaaltoa vielä ainakaan näkynyt.
PM
^
Faron
 Posted: Mar 17 2014, 11:14 AM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




Kirosanoja tulvahteli päähän yksi toisensa perään, ja osa niistä mutistiin ilmoillekin kiristyvien hampaiden lomasta. Hän tuijotti pudonnutta pistoolia, miettien aseetonta Nikaa. Pitäisikö hänen ottaa ase, vai jättää lojumaan jonkun toisen löydettäväksi. Mies ei osannut enää varmasti edes käyttää pistoolia. Oli hän joskus vuosia sitten sellaisella ampunut, muttei varmasti osannut enää poistaa varmistintakaan. Silti ase olisi hyvä juttu, tottakai se olisi. Luoteja voisi etsiä myöhemminkin.

Juuri, kun mies oli kurottamaisillaan kohti pistoolia, kuuli hän huudon takaapäin. Nopeana katse kääntyi, nähden, kuinka joku juoksi häntä kohden. Vaistomaisesti haulikko nousi kohti toista, kunnes Faron tajusi, ettei tuo ollutkaan kuten muut päättömänä ryntäilevät ihmiset. Tuo oli aidosti elossa. Samassa hän tajusi osoittavansa toista haulikolla, ja hämmentyneenä laski aseen piipun kohti katua. Sanaakaan hän ei tosin sanonut, sillä 'moi olen Faron' ei ollut ehkä tilanteeseen sopiva keskustelun avaus.

Mitä lähemmäs tuntematon mies pääsi, sitä tarkemmin Faron erotti tämän ulkonäöltä. Toisen kasvot olisivat sellaiset, jotka eivät ihan herkästi pyyhkiytyisi mielestään. Ne olivat oudon kovat ja kulmikkaat, josta terävät silmät paistoivat häiritsevän vaaleina. Sen enempää toinen ei ehtinyt miehen kasvoja tarkastella, kun hän kurotti nopein liikkein kohti itseään ampuneelta selviytyneeltä pudonnutta pistoolia. Se oli normaalia painavampi, kauttaaltaan musta ja iso. Kyljessä pienen tarkastelun jälkeen erotti kaiverruksen "Magnum Research INC. Minneapolis". Ei tarvinut olla järin suuri järjen jättiläinen ymmärtääkseen, millaista pistoolia käsissään piteli. Kulmakarvaa kohotettiin aavistuksen verran, punniten päässään antaisiko sittenkään asetta Nikalle, vai pitäisikö itsellään.

Tässä vaiheessa tuntematon oli päässyt jo kuuloetäisyyden päähän parrakkaasta miehestä, jolle viimein hän loi katseen silmiin. Faron ei osannut ymmärtää, miksi toinen oli vartavasten juossut kohti täysillä kiljuvaa varashälytintä, kun hän itse oli ajatellut juosta niin kauas kun mahdollista. Edelleenkään hän ei tiennyt, mitä sanoisi. 'Pitää lähteä', kyllä, niin osaisi päätellä myös zombietkin, joita toistaiseksi ei ollut näkyvissä kovin montaa. Ne kuitenkin kuuli, ja ne eivät olleet kaukana.
PM@
^
Jasper
 Posted: Mar 17 2014, 11:43 AM
Lainaa









omatuntona kiikku




Jasper juoksi kohti tuota... idioottia? Peeloa? Miten tuollainen, joka jäi jumittamaan kuin jänis paikoilleen saattoi enää olla elossa, kehdaten vielä osoitella haulikolla? Mies kuuli myös äänet takanaan, mutta mieleen ei tullutkaan vilkaista, että minkälainen iloinen joukko sieltä olikaan tulossa. Askel oli nopea ja 100 metriä juostiin nopeasti kiinni, ei nyt kuitenkaan aivan Amerikan nopeinta vauhtia. Mitä lähemmäs Jasper pääsi, sitä enemmän hän totesi, että mies joka haulikon ja pistoolin kanssa hillui, näytti 30 vuotiaalta kiltiltä perheen isältä, joka ei varmaan ikinä ollutkaan nähnyt aseita muuta kuin uutisissa ja elokuvissa.

Askel hidastui, muttei ikinä täysin pysähtynyt miehen kohdalla, joka näytti kovin pöllähtäneeltä, kuin olisi itse juuri tippunut tuolta ylhäältä. Hetken tuijotus toista silmiin, kylmä, ilmeetön tuijotus. Lähes vihainen. Vapaalla kädellä tehtiin yllättävä liike ja kurottauduttiin kohti vierasta ihmistä. Sormet puristuivat toisen paitaan, rinnuksen kohtaan ja mies kiskaistiin ylös.
"Helvetti, mikä idiootti!"
Jasper ärähti toiselle, kun oli kiskaissut miehen ensin lähelle itseään ja tuijottanut häntä toistamiseen silmiin. Tätä menoa Jasper olisi ainut elossa oleva ihminen täällä.

Jasper kiskaisi vieraan partaveikon mukaansa, lähtien juoksemaan päin vastaiseen suuntaan kuin mistä oli tullut, periaatteessa jatkamaan matkaansa. Mutta oli sanomattakin selvää, että kun auton varashälytin raivosi, olentojan tulisi joka suunnasta. 20 metriä päästiin ainoastaan, kunnes ensimmäiset ruumiit juoksivat vastaan. Mutta jo tuon parinkymmenen metrin aikana oli mies kerennyt jo silmäillä ympärillä olevat rakennukset sen verran tarkasti, että oli rekisteröinyt vähän kauempana kaupan, jonka ovi näytti olevan aavistuksen raollaan. Ainut ongelma enää oli päästä tuolle kaupan ovelle.

Juostessaan mies päästikin yllättäen toisesta selviytyjästä irti, olettaen että tuo idiootti osaisi sentään juosta eteenpäin, vaikka he juoksivatkin kohti vastaan juoksevaa laumaa. Tässä vaiheessa ase kiskaistiin selän puolelta, varmistin avattiin, tähdättiin ja ammuttiin. Vaikka kertatulilaukaukset eivät osuneet aina täysin päähän, olentoja kuitenkin tippui matkan varrelle.
"Vasemmalle! Tuo ovi!"
Käsky kaikui ja kaarrettiin vasemmalle.
PM
^
Faron
 Posted: Mar 17 2014, 12:01 PM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




Faron olisi noussut itsekin, olisi lähtenyt toisen mukaan itsekin, olisi, ellei toinen olisi ehtinyt kiskoa häntä liikkeelle niin voimakkaasti, että hän tunsi paidan saumojensa venyvän ainakin kahdella sentillä. Toisen silmät olivat vieraat ja luontaantyöntävät, eikä tuon kylmä tuijotus saanut ainakaan Faronia tuntemaan itseään mitenkäänpäin tervetulleeksi. Enää hän ei ollut niin iloinenkaan toisen selviytyneen löytämisestä, mikäli muut selviytyneet olisivat tämän tuntemattoman kaltaisia, miehiset sukuelimet otsassaan kylkevia pröystäilijöitä. Faron oli miestä pidempi, eikä hän säikähtänyt toisen luomaa tuijotusta, vaikka toinen olikin hänet ennen sitä idiootiksi haukkunut.

Pistoolin hän työnsi farkkujensa takataskuun paremman paikan puutteessa, nostaen haulikon kummallekin kädelleen. Toinen ei hellittänyt hetkeksikään otetta hänen paidastaan, vaan veti mukaansa juoksemaan. Olihan miehellä itselläkin kaksi tervettä ja toimivaa jalkaa, sekä järki päässään, vaikka toinen sitä varmasti epäilikin. Juuri, kun hän oli aikeissa huutaa närkästyneenä toiselle, että osaisi juosta itsekin, päästi mies irti Faronin paidasta.

Lähestyvä zombilauma ei saanut tuota hetkahtamaan, vaan ampui niille sijoilleen muutaman olennon. Faronin oli myönnettävä, että tuo osasi ainakin ampua. Oikealta puoleltaan esiin vyöryi muutamia lisää, joita kohden Faron sen koommin tähtäämättä ampui, latasi ja ampui uudelleen. Haulikon hylsyt putoilivat matkan varrelle. Vaikka ensitapaaminen tämän mulkun miehen kanssa olikin totaalisen luotaantyöntävä, vietti hän silti mielummin aikansa elossa, ja tällä hetkellä tuntematon mies tarkoitti selviytymistä auton varashälyttimen aiheuttamasta katastrofista.

Mies kuuli toisen käskyt, ja sen koommin epäilemättä juoksi toisen perässä, ampuen aina kun sen tarpeelliseksi näki. Hän hypähti muutaman kuolleen yli kerta toisensa jälkeen, ja ampui ja latasi, ampui ja latasi. Hänelle kävisi kaikki, kunhan hän ei joutuisi kauas asuntolasta ja Nikasta.
PM@
^
Jasper
 Posted: Mar 17 2014, 09:16 PM
Lainaa









omatuntona kiikku




Tilanne muuttui hyvin kaaoottiseksi. Osa olennoista juoksi suoraan kaksikon ohi, osa kääntyi välkkyvine silmineen kohti näitä, raivosi ja örisi. Jasper vaihtoi lennossa lipasta, muttei kerennyt ladata asetta uudelleen, ennen kuin eräs noista elävistä ruumiista oli liian lähellä. Niin lähellä, että olisi saanut jo hyvin käytyä päälle. Ei miehellä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lyödä aseen perällä oliota päähän. Isku oli voimakas, viedenkin mukanaan puolet entisestä ajatteluosiosta. Joskin Jasper päätteli pään pehmentyneen sen verran, että reaktio saattoi olla tuonlainen. Aseen perä tahriutui näin lihaisaan aivoverimössöön.

Juoksuaskeleet veivät ovelle, joka oli raollaan. Kaupan eteen ammuttiin vielä pari elävää ruumista, kun Jasper avasi oven auki, odottaen että hölmö partaveikko meni ensin sisälle. Tämän jälkeen, hän peruutti itse perässä, vetäen oven varovasti kiinni. Yksi olento sattui samalla juoksemaan tuota lasia päin, mikä sai Jasperinkin hieman säpsähtämään. Ruma kuin mikä tuo oli - leuka roikkui epämääräisesti, iho oli kuin ikivanhalla mädäntyneellä ruumiilla. Silmissä oli tyhjä hullunkiilto ja ne vilkkuivat keltaisen punaisina. Raivokkaasti elävä ruumis raapi ovea, ölisi, perääntyi ja tömähti uudestaan ovea päin. Jasper toivoi, että kuka tämän kaupan oli ikinä omistanutkaan oli laittanut luodinkestävät, vai mitkä hiton panssarillasit ne olikaan, ikkunoihin.

Jasper jätti ulkona sekoilevan ruumiin sekoilemaan keskenään ja kääntyi ympäri, todetakseen että he olivat päätyneet pimeään kauppaan - jonka hyllyissä näytti olevan kirjoja, lehtiä, dvd-levyjä ja siihen kategorian kuuluvaa tavaraa. Samalla hän mietti, miten saisi kerrottua tuolle typerykselle parit faktat.
PM
^
Faron
 Posted: Mar 17 2014, 10:44 PM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




Epäileväinen katse ehti käydä toisen kasvoissa, ennen kun mies syöksähti ovesta sisään. Mies seurasi perässä, laittaen oven kiinni. Mätkähdys päin oven lasia sai Faroninkin katsomaan taakseen, muttei säikähtämään. Hänessä pikemminkin heräsi pieni mielenkiinto, sillä oven lasin läpi hän pystyi ensi kertaa katsomaan kunnolla elävää kuollutta, ja tämän turvonneita raajoja ja sormenpäitä. Iho oli harmaa, näyttäen siltä kun siihen olisi voinut upottaa sormen liian helposti. Lasi kuitenkin tahriintui punaiseksi, ja näköyhteys sumeni aavistuksen verran.

Faron ei jäänyt liiketilaa sen enempää tuijottamaan, vaan todettuaan sen nopeasti tyhjäksi, käveli hän suoraan tiskin takaa takahuoneeseen, jonne heikosti näyteikkunasta tulvi valoa. Se oli pieni ja sotkuinen, kuin pyörremyrsky olisi käynyt arkistokaapissa, tai joku olisi etsinyt valtavassa kiireessä jotain. Takahuoneen vieressä oli ovi vessaan, jonka mies työnsi jalallaan auki, puristaen kaksin käsin haulikkoaan. Lattialta pystyyn ampaisi pulleanpuoleinen... spiderman-asuun sonnistautunut mies, mutta puoliksi repeytynyt kasvonaamio ja alaleuka paljastivat karun totuuden. Haulikon piippu työnsi toisen pään takakenoon, Faronin painaessa liipasinta. Vessan takaseinä värjäytyi punaisella pisararoiskeella, lihavan spidermanin kaatuessa lattianrajaan. Katse kääntyi takaisin tuntemattomaan, kylmään mieheen.

Liike näytti päällisin puolin tyhjälle, sen sisältäen vain lehtiä, dvd-levyjä, kirjoja ja muutamia laatikoita. Hän epäili sen rispaantuneesta ulkomuodosta ja suuresta batman-figuurista, että olivat tulleet sisään sarjakuvaliikkeeseen. Sisätila oli hiljainen ja melko hajuton siihen verrattuna, että ulkopuolella vallitsi zombiapokalypsi. Hän veti haulikkonsa pumpun eteenpäin, syöttäen sen sisään panoksia yhtä monta, kun oli äsken ampunutkin, eli kolme tai neljä... vai kenties sittenkin kuusi?

Katse siirtyi takahuoneeseen, josta myöhemmin tähän tuntemattomaan mieheen. Kuuluisiko hänen kiittää? Kaipa se olisi ihan soveliasta, mutta toinen saisi kyllä ensin sanoa jotain, sillä niin hanakasti toinen oli miehen riveleistä repien mukaansa ottanut, että olisi nyt hyvä ja puhuisi sitten. Haulikkoa hän ei laskenut käsivarsiltaan alas, vaan piti sen kokoajan edessään, tähtäämättä mihinkään. Sormea hän ei pitänyt liipasimella, sillä ei hän ampuisi tätä miestä, oli tuo sitten kuinka inhottava tahansa.
PM@
^
Jasper
 Posted: Mar 18 2014, 09:56 AM
Lainaa









omatuntona kiikku




Haulikon voimakasta, kumeaa pamahdusta seurasi tömähdys. Jotain täällä siis oli ollut, muttei kai sen enempää, koska mitään jatko ääniä ei kuulunut. Kauppa tosiaan oli lähes aavemaisen hiljainen ulkoiseen sekasortoon verrattuna. Näyteikkunasta näki, kuinka olentoja edelleen juoksi katua pitkin kohti autoa, mutta ne alkoivat kokoajan vain vähenemään ja vähenemään. Myös ovea ryskyttänyt ruumis oli kai unohtanut, mitä oli ollut tekemässä ja lähtenyt kulkemaan kohti pistettä x. Jos lähialueen kaikki kävelevät ruumiit olivat nyt tuon auton kimpussa, ne luultavasti jäisivätkin tälle kadulle, eli tätä paikkaa pitäisi viimeiseen asti välttää.

Siinä missä toinen miehistä ei uskaltanut laskea asettansa, Jasper putsasi ensin aivomössöt lähimmällä sopivalla tavaralla, eli jollain lehdellä, aseen perästä ja asetti sen sitten takaisin selkäänsä. Katse kiersi hyllyjen välikköjä, pysähtyen sitten tähän mieheen.
"Miten helvetissä sinä olet enää hengissä, saanko kysyä?"
Ääni oli tasapaksu ja ilme pysyi vakavana. Kysymys ei ollut alkuunkaan tarkoitettu vitsiksi, vaan oikeasti vakavaksi asiaksi. Jasper tosiaan ihmetteli. Vai elikö vieras jossain kuplassa, että nuo olennot hakivat jonotusnumeron ja odottivat vuoroansa, että saivat yrittää syödä. Nätisti, yksi kerrallaan, jonottamalla. Tosin, voi olla, että toinen halusi lopettaa oman elämänsä, mutta kai siihen oli mukavampiakin keinoja kuin jäädä ruumislauman alle syötäväksi ja revittäväksi.

Jasper ei jäänyt paikalleen seisomaan, vaan rupesi tutkimaan mitä kaupassa oli. Hän otti erään noista lehdistä käteensä ja tuhahti, kun kannessa oli viittaan ja harmaaseen trikoopukuun sonnustaunut mies. Keskelä rintaa oli lepakon kuva. Olivatko he tulleet johonkin halvatun sarjakuvaliikkeeseen? Batman tästä nyt vielä puuttuisi. Jasper viskasi lehden olkansa yli ja tarttui seuraavaan lehteen, odotellen vastausta toiselta mieheltä, joka ainakin vielä oli elossa. Tässä lehdessä ei ollut enää lepakkomiestä, vaan joku vihreä mönjäotus.
PM
^
Faron
 Posted: Mar 18 2014, 10:15 AM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




Miehen kysymys ei oikeastaan yllättänyt Faronia, vaan sai pikemminkin tämän kohauttamaan olkapäitään. Toisaalta se kuulosti melko tökeröltä, mutta toisaalta, ei hän varmaan olisi tässä ellei Jasper olisi sattunut oikealla hetkellä löytämään miestä. Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän näki niitä noin paljon yhdessä, kiitos kadulla yhä soivan varashälyyttimen.
"Miten kukakin. Olen onnistunut välttelemään niitä", hän vastasi totuudenmukaisesti. Faron oli myös nopea pitkistä jaloistaan, ja hänen peruskuntonsa oli yllättävän hyvä, eikä se ainakaan heti pääsisi laskemaankaan tällä menolla.

Kun toinen alkoi tutkimaan sarjakuvalehtiä, laski mies aseensa viimein alas. Katse kääntyi suureen batmaniin huoneen nurkassa. Olikohan tämä ollut ennen niiden nörttien taivas, jotka istuivat vain takapuolet homeessa kotisohvalla tietokoneineen ja playstationeineen. Faron ei ikinä oppinut käyttämään tietokonetta kunnolla, ja onneksi tässä nykyisessä maailmassa hänen ei tarvitsisi edes potea häpeää siitä, ettei osaisi tietokoneella tehdä muuta kun kirjautua facebookkiin ja tykätä muutamista päivityksistä.

"Liikun päivisin, pysytellen näkymättömissä. Lähden liikkeelle vain kun on pakko", tosin niin varmasti teki jokainen. Ei kukaan tässä maailmassa herännyt venytellen jäseniään aamulla ja lähtenyt aamulenkille. Kun mies totesi, ettei vaaraa enää ollut zombeista, saati tästä miehestä, hän asetti haulikon olalleen sen kantohihnasta. Faron ei uskonut, että tästä liikkeestä löytyisi jotain selviytymisen kannalta hyödyllistä, mutta potkiskeli silti lattialla olevia lehtiä kengänkärjellään. Yhden niistä hän poimi, katsoen sen kannessa olevia zombeja. Jollain oli ollut joskus hyvin sairas huumorintaju, tai kyky ennustaa.

"Kiitos. Äskeisestä", sanoi mies viimein, kun päätti että olisi sen velkaa, eikä mies välttämättä ollutkaan niin mulkku kun aluksi vaikutti. Tosin toisen käytös oli ollut aivan perusteltua. Ilman moista kiirettä he eivät välttämättä olisi ehtineet pois lauman jaloista.
PM@
^
Jasper
 Posted: Mar 18 2014, 10:33 AM
Lainaa









omatuntona kiikku




Kun vieras vastasi, että oli oppinut välttelemään noita otuksia, ei Jasper voinut olla vilkaisematta toista huvittuneen näköisenä kulmiensa alta. Nämä olivat niitä facepalm-hetkiä, jos mitkä.
"Saanen huomauttaa, että tuo ei miltään välttelyltä vaikuttanut."
Hetken aikaa kasvoilla saattoi huomata jotain iloisuuden, huvittuneisuuden piirteitä, mutta ne pyyhkiytyivät pois yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Seuraavaan lauseeseen ei vastattu mitään, Jasper kuitenkin jäi miettimään sitä itsekseen. Olipa vieraalla kertakaikkiaan kummalliset oletukset näkymättömänä olemisesta. Kyllä, koti-isä, joka oli nähnyt toimintaa ja elämää vain tv:sä. Jasper tuli kokoajan oletuksistaan vain varmemmaksi ja varmemmaksi.

Jasper heitti jälleen vihreän mönjäkantisen kuvan olkansa yli, astui pari askelta ja otti seuraavan lehden, jossa kannessa oli nainen... vai tyttö? Uhkeine rintavarustuksineen ja erittäin pienine alusvaatteineen. Mies kummasteli kuvaa, mutta heitti senkin olkansa yli. Kuka näitä tälläisiä oikein teki tai paremminkin, kuka näitä tälläisiä oikein luki. Kun vieras kiitti, kohotti Jasper taas hetkeksi katseensa tähän.
"Ole vain hyvä."
Ei turhaa itserakkautta, tai mitään muutakaan. Tosin, äänensävy ei ollut mitenkään itseään ylistävä, vaikka sanat saattoivat siltä vaikuttaa.
"Osaatko käyttää sitä pistoolia?"
Tosin, olihan mies saanut jotain epämääräistä tuhoa haulikollakin aikaan, mutta haulikko olikin erittäin helppo ase sen kannalta, että tähtäys ei ollut niin tärkeää. Suurimmalta osalta kun osasi piipun edes oikeaan suuntaan kääntään, sai yleensä jotain tuhoa aikaan.

Viimeisen kysymyksen jälkeen Jasper ei ottanut enää uutta lehteä, vaan kääntyi toista kohti odottavana. Pistoolista ei olisi yhtään mitään apua, jos sitä ei osaisi edes ladata. Saati tähdätä.
PM
^
Faron
 Posted: Mar 18 2014, 11:00 AM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




Toisen kommentti Faronin välttelyyn sai parrakkaan naurahtamaan lievästi huvittuneena. Ei varmasti näyttänyt välttelyltä, mutta oli vain hänen tuuriaan, että omankäden oikeuden ottanut selviytynyt oli laukaissut auton varashälyyttimen mätkähtäessään elottomana sen katolle. Miten juuri Faronilla saattoikin olla sellainen tuuri? Ehkä se oli vain hänen häikäisevä karmansa. Zombilehti putosi miehen kämmenistä takaisin lattialle, josta se oli tullutkin, hänen poimiessa pystyssä olleelta hyllyltä Darth Wader-figuurin. Samassa huvittunut ajatus valomiekoista ja ulkona mylläävästä zombiriehasta putkahti miehen mieleen, mutta ajatustasolle se jäikin, saaden miehen itsensä vain hymyilemään hetken verran.

Tuntematon mainitsi pistoolin, jonka Faron oli löytänyt. Darth Wader palasi takaisin hyllylle, hänen kaivaessa pistoolin takataskustaan. Sen paino yllätti hänet jälleen, sillä pistoolit, joihin mies oli tottunut olivat huomattavasti kevyempiä. Magnumin kyljen tarkastelu paljasti myös kaiverruksen "Desert Eagle Pistol". Ase oli iso jopa Faronin kouraan, joten hän ajatteli ettei se varmasti olisi naiselle sopiva pistooli, paitsi hätätilanteessa. Tosin, jos tämä maailma jossa he elivät ei ollut hätätilanne, niin mikäs sitten?

"Osasin vuosia sitten. Enää en ole niinkään varma", mies sanoi pyöritellen Magnumia käsissään. Hän painoi sen kyljestä, saaden lippaan putoamaan toiseen käteensä. Lippaassa oli vain viisi luotia jäljellä, joka oli vähemmän kun hän olisi toivonut. Hänellä ei ollut hajuakaan, mistä löytäisi lisää. Haulikon panokset hän oli löytänyt käyttämällä järkeään, ja kääntänyt ympäri saman professorin kanslijan, jolta oli sen alunperin varastanutkin. Tämä oli tuottanut tulosta, ja Faron oli koko päivän kanniskellut hauleja yliopistolta asunnolleen. Lipas naksautettiin takaisin pistooliin.

Katse kääntyi kohti toista, jonka nimeä mies ei edelleenkään tiennyt.
"Faron", hän esittäytyi mutkattomasti, ilman mitään korulauseita sen edessä.
PM@
^
Jasper
 Posted: Mar 18 2014, 12:06 PM
Lainaa









omatuntona kiikku




Vai että Faron. Kaskun ei sentään pyhä iisakki, mitä tuosta parrasta olisi voinut päätellä. Tosin, Jasperilla oli itsellekkin kerennyt venymään sänki, mutta siitä asiasta hän oli varma, että noin pitkäksi parta ei ikinä pääsisi kasvamaan. Hetken aikaa näytti jo siltä, että hapannaama Jasper ei edes vastaisi mitään toisen esittelyyn, mutta totesi sitten;
"Jasper, hauska tutustua."
Ilmassa oli pientä ironiaa, kun Jasper astui lähemmäksi Faroniksi esittäytynyttä miestä ja ojensi kätensä. Oli selvää, mitä hän halusi. Aseen tietenkin.

Kun mitään ei tapahtunut, otti Jasper toisen nopean liikkeen ja yllättävän nopeasti nappasi pistoolin Faronin kädestä, astuen sitten askeleen taaksepäin.
"Toivon todella ettet ole noin typerä."
Jasper lisäsi tekonsa perään, ruveten tutkimaan pistoolia. Hän vetäisi liikkuvat osat taakse, todetakseen että myös sisällä oli yksi suuri luoti. Olihan ase iso ja näin ollen panokset olivat isoja.
"Onnittelut, ison ja ei-niin-yleisen pistoolin löysit, eri asia että mistä löydät siihen patruunoita."
Mies löi aseen takaisin kasaan ja kohottikin sen ylös, tähdäten seinään. Hetken aikaa näyttikin jo siltä, että hän ampuisi, kun sormikin oli koukistettuna liipasimella.
"Näin ison aseen kanssa sinun täytyy muistaa, että käsiä ei saa pitää ikinä täysin suorana. Rekyyli on niin voimakas, ettet osu yhtään mihinkään. Ja ammu myöskin aina niin, että kaksi kättä on kiinni aseessa ja mikäli mahdollista, paikaltaan tukevassa haara-asennossa. Niin että saman puolen käsi ja jalka ovat edempänä. Jos siis mielit osua johonkin, etkä halua vain sankarinomaisesti leikkiä kovaa."
Puheenvuoron jälkeen Jasper lopetti tähtäämisen, lukitsi aseen ja laittoi vielä varmistimen päälle, ojentaen sen takaisin Faronille. Ensimmäistä kertaa kolkoilla pahiksen kasvoilla käväisi hymynkaare, joskin vain toisen puolen suupielellä. Toki, Jasper olisi voinut aina laittaa pistoolin omaan taskuunsa ja todeta että voivoi, mutta miksi hän olisi ollut niin ilkeä. Aseita tässä maailmassa kyllä riitti, kuten hänellä itselläänkin.
PM
^
Faron
 Posted: Mar 18 2014, 12:36 PM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




Lievät häpeät meinasivat jo ehtiä ottaa miehen käsiinsä, kun aluksi oli ainoa joka täällä esittäytyi nimen kera. Viimein tuntemattomana pysynyt mieskin esittäytyi Jasperiksi, lisäten vielä perään sanat 'hauska tutustua', joiden äänensävy särähti Faronin korvaan. Olisi mielummin jättänyt sen sanomatta, kerran oli täällä vain sättiäkseen toista. Sarkasmi ei kuitenkaan pureutunut liiaksi, kun Jasper ojensi jo kätensä, eikä kätelläkseen. Katse kävi ojennetussa kädessä, sitten pistoolissa, ja lopulta Jasperin silmissä. Hän ei luottanut tähän mieheen niin paljon, että haluaisi luovuttaa löydetyn pistoolin toisen käsiin.

Paljon toinen ei ehtinyt kuitenkaan kysellä, kun ase katosi jo Faronin käsistä, ja sättiminen typeräksi jatkui. Hän kohotti kulmiaan, suupielen nykäistessä aavistuksen verran ylöspäin, mutta onnistui kuitenkin pitämään naamansa peruslukemilla. Hän ei edes ymmärtänyt mikä häntä tässä tilanteessa olisi muka naurattanut. Sitäpaitsi hän ei ollut tässä tilanteessa nyt se, joka piteli isoa ja ei-niin-yleistä pistoolia, ja jos hän mieli saada sen vielä jonain päivänä takaisinkin, hän nielisi joka ikisen väärän sanan ja naurahduksen, joka oli tulvahtaa ulos hänen suustaan.

Yllätyksekseen toinen kuitenkin näytti opettavan häntä käyttämään löytämäänsä pistoolia. Osa opituista asioista oli hänelle ennestään itsesäänselvyyksiä, muttei ryhtynyt kinastelemaan itseään pienemmän ja varmasti enemmän aseista tietävän kanssa. Osa puolestaan sellaisia, joita mies ei tiennyt, ja kaikenkaikkiaan olisi muistanutkaan, vaikka olisikin. Hän ei voinut kieltää, etteikö Jasperin lyhyen oppimäärän koulutus pistoolista olisi ollut hyödyksi, mutta puheet sankarina leikkimisestä sytyttivät jälleen punaisen ärsytysvalon miehen vintillä.

"Ei täällä paljon tarvitse leikkiä", sanoi ja vastaanotti pistoolin. Voi olla, ettei hän ikipäivänä ammu sillä yhtäkään laukausta, tai voi olla, ettei koskaan löydä siihen sopivia panoksia. Silti sen jättäminen taakseen olisi typerää, kun siinä olisi kuitenkin viisi panosta vielä lippaassaan. Jos ei muuta niin ainakin sillä saisi itseltään hengen kätevämmin kuin haulikolla. Hän mittaili yhä pistoolia käsissään, kunnes työnsi sen takaisin takataskuunsa. Hän ei ottanut sitä riskiä, että tulisi naurunalaiseksi pistooli käsissään Jasperin nähden, kun selviäisikin ettei hän muistaisi miten varmistin poistettiin tai ase avattaisiin lukosta. Kyllä hän muistaisi, kun vähän aikaa omissa oloissaan palauttelisi sen mieleen.

Etäisesti Faron muisti, kuinka Nika oli lentää selälleen apteekissa hänen haulikkonsa potkusta. Tämänkaltainen pistooli ampaisi naista vielä päähän, joten ehkä oli parempi, että Faron piti sen itsellään, ehkä. Mies käveli näyteikkunan luo, katsoen batmanin ohi kadulle. Vaimeasti hän kuuli varashälyttimen huutavan yhä, ja zombien vain lisääntyvän entisestään. Auton lähellä tilanne oli jo täysin kaoottinen, zombien repiessä jo toinen toisiaankin taistellessa kai auton päällä makaavasta tuoreesta raadosta. Kadun toisella puolella näkyi yliopisto, mutta kestäisi kauan, kun kadun voisi ylittää. Toinen vaihtoehto oli sen kiertäminen.
PM@
^
Jasper
 Posted: Mar 20 2014, 11:56 AM
Lainaa









omatuntona kiikku




Jasper vilkaisi Faronia toinen kulma kohollaan, kun hän puhui leikkimisestä.
"Etkö olekkaan niin tyhmä kuin annat ymmärtää?" lausahdus oli jälleen sarkastinen. Jos Jasperilta kysyttiin, oli tuo mies hyvin ristiriitainen. Hän leikki kevyesti hengellensä, kun mietittiin äskeistä tapahtumaa. Ei ollut auton varashälytin ja raivokkaat eläimelliset mölinä-äänet saaneet Faronia ottamaan jalkoja alleen, mikä loi ainoastaan Jasperille mielikuvan, kuinka mies haulikon kanssa yritti tussautella ruumislaumaa kuoliaaksi. Aina kuitenkin saattoi olla myöskin sekin vaihtoehto, että miehen välttely noita ruumiita kohtaan tarkoitti, ettei toisella ollut hajuakaan miten ruumiit käyttäytyivät.

Jasper kaivoi housujen taskusta tupakka-askin. Se oli rypistynyt, eikä sisällä ollut enää kuin 5 tupakkaa miehen laskujen mukaan. Hänen täytyisi siis pian löytää uusi aski, vaikka väistämättäkin olisi selvää että tupakan polton olisi jossain vaiheessa loputtava. Edes rööki ei säilyisi ikuisesti, ikävä kyllä.
"Poltatko?" Vaikka Jasper oletti tietävänsä jo vastauksen, oli kohteliasta kuitenkin kysyä. Tosin, eipähän Jasper kovin kohteliaasti ollut käyttäytynyt koko sinä 20 miinutin aikana, mitä he olivat tunteneet tässä kurjassa maailmassa. Itse mies kuitenkin asetti käärön huultensa väliin ja kaivoi toisesta taskusta sytkärin, jolla sytytti tupakkansa. Olisihan hän toki voinut kysyä sitä, että häiritseekö polttaminen, mutta se ei tullut vaaleaverikön mieleen ollenkaan. Myrkyllistä savua vedettiin keuhkoihin, josta se puhallettiin rauhallisesti ulos. Tällöin myös Jasper käveli ikkunan luokse, vilkaisten pihamaalle. Näky oli kertakaikkiaan kovinkin lohduton. Järkensä menettäneet ihmisten kaltaiset olennot tuhosivat toisiaan ja kaikkea, mitä sattui eteensä. Mutta eikö ihminen aina ollut tehnyt niin, ei tosin noin radigaalissa mittakaavassa kuitenkaan?

"Luulen, että tuonne ei ole ihan hetkeen asiaa. Tosin, voi olla hyväkin juttu että ne kerääntyvät tuonne, onpahan muualla hiljaisempaa", Jasper aloitti jälleen. Toverinsa täällä kun ei vaikuttanut mitenkään kauhean jutustelevalta tyypiltä.
"Itse ajattelin kiertää sopivan matkan päästä tuon kasan", lausahdus oli ehkä jopa osittain kysymys. Jasper oli kyllä lähes varma, että Faron varmaan tyytyväisenä juoksisi lauman ohitse, minne sitten ikinä olisi menossakaan. Tai luultavasti kävelisi, vaiko kenties hiipisi? Välttelisi? Ei, tälläisinä hetkinä ei saanut olla tuomitseva. Olihan Jasperistakin ihan mukavaa, että sai välillä jutella jonkun muunkin täysjärkisen kanssa kuin vain itsensä. Vaikka mies ei ollut järin suupaltti.

Tupakkaa polteltiin edelleen rauhallisena. Katse seurasi seuraavaa ruumista, joka linkkasi eteenpäin kohti autoa. Tuolta olennolta puuttui kumpikin käsi ja yllään sillä näytti olevan vain alusvaatteet. Ennen olento oli ollut vaaleatukkainen nainen, kai ihan kauniskin, mutta nyt tuo näytti vain... kävelevältä ruumiilta? Kuinka ikävää, Jasper ajatteli mielessään, muttei tuntenut minkäänlaista sääliä tuotakaan kohtaan.
PM
^
Faron
 Posted: Mar 20 2014, 12:30 PM
Lainaa
Group Icon









omatuntona Yuff




Kulmaa kohotettiin jälleen toisen sarkastiselle kommentille. Jollain kierolla, hyvin kierolla tapaa hän löysi huumoria toisen piikittelystä ja omasta käytöksestään.
"Ei, olen vain täynnä yllätyksiä", hän vastasi toiselle tuijottaessaan edelleen kadulle. Faron ei ollut typerä. Hän piti itseään enemmän harkitsevana kun hätäilevänä, tosin se saattoi kostautua jossain vaiheessa. Ja ei hän voinut olla myöntämättä, etteikö olisi mennyt lukkoon, kun auton varashälytin oli alkanut soimaan. Kuka tahansa hänen laisensa mies olisi mennyt, enemmän Faronia ihmetytti se, ettei hän ollut saanut kohtausta moisesta järkytyksestä. Onneksi hän ei ollut, vaikka ketogeeninen ruokavalio ei ollutkaan enää ollut voimassa kahteen viikkoon. Miehestä itsestään tuntui kuin olisi ollut kävelevä aikapommi.

Hän kääntyi ympäri, katsahtaen Jasperiin, joka hänen yllätyksekseen tarjosikin tupakkaa. Muutaman kerran mies nyökkäsi, ja otti lopulta yhden sätkän toisen askista. Jasperilla ei näyttänyt itsellään olevan edes jäljellä kovin montaa, joten oli suoranainen ihme, että tuo tarjosi niistä hänellekin. Viimeisestä tupakasta oli niin kauan aikaa, että mies oli jo varma ettei enää ikinä maistaisi tupakkaa. Siksi tämä Jasperin tarjoama sätkä tuntui olevan sillä sekunnilla ruokaakin parempaa. Puolitoista viikkoa siitä kai oli, kun hän viimeksi oli viimeisensä polttanut. Ihmisillä tuntui olleen erikoinen tärkeysjärjestys asioille: kaupan hyllyiltä löytyi yhä vaikka mitä ruoka-aineksia, mutta tupakkaa ei yhtäkään askia.
"Kiitos", sanoi hymyillen, vastaanottaen lopulta tultakin.

Pää takakenossa hän antoi savun karata suupielistään, maistellen tavallista tupakkaa, kuin se olisi ollut hienoinkin sikari. Hän nojasi yhteen lehti koreista, jättäen röökin suupieleensä roikkumaan. Jasperin sanoihin hän vain nyökkäsi vastaukseksi, lievää ironiaa mielessään.
"Asuntoni on melkeinpä kadun toisella puolen. Vain minun tuuriani, että ne kerääntyvät juuri kämppäni nurkille", häntä ärsytti suuresti, että oli mennyt aikaansaamaan tällaisen kohtauksen. Tai oikeastaan eihän hän ollut sitä edelleenkään aikaansaanut, vaan se urpo, joka keksi ampua itseään päähän ikkunan edessä. Varmaan oli odottanut Faronia koko päivän, ja sihdannut putoamisensa juuri täsmälleen tuon varashälyttimellä varustetun auton katolle.

"Eipä taida minullakaan olla muuta vaihtoehtoa. En ole niin typerä, että lähtisin ylittämään tuota katua enää tänään", sanoi itsekin lievä sarkasmi sanoissaan. Toivottavasti Jasper osasi poimia hänen vittuilunsa sen keskeltä. Katse harhaili zombeissa, jotka vaelsivat näyteikkunan editse. Olo oli kuin apokalyptistä elokuvaa katsoessa, mutta tämä oli enemmän full-hd:tä ja 3D:tä kun mikään teknologia osasi koskaan tehdäkkään.
PM@
^
1 User(s) are reading this topic (1 Guests and 0 Anonymous Users)
0 Members:

AsetuksetPages: (2) 1 2  Closed Topic
Uusi ketju
Uusi äänestys


 


 

Tämä on roolipeli. This is A Role-Playing Game.
Skin © Survival Instinct RP 2013